tiistai 12. heinäkuuta 2016

Jotain niin oikeaa

Ja kun sä vain istut viereen mun, siin on jotain niin oikeaa. Valoa aamun valkeaa, maata kantavaa

Mä yritän olla sun arvoises kyllä, avata sieluni solmuja vielä, nähdä sun maailmas niin kuin se on. Kävellä kanssasi kirkasta rantaa, kuulla nuo tuulet niin kuin ne kuulet, nähdä sun taivaasi niin kuin sen näät




Liina merkitsee minulle nykyisin niin paljon. Joku siinä vain vetää puoleensa, onko se sitten taiteilijasielu tai punainen ratsuhevonen. Haluan ymmärtää Liinaa, haluan oppia tuntemaan sen sydänjuuria myöten


Ja kun sä vain istut viereen mun, siin on jotain niin oikeaa. Valoa aamun valkeaa, maata kantavaa

2 kommenttia:

  1. Tosi kaunis teksti sulta, Elina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon❤ Tämmöisten kommenttien ansiosta jaksan kirjoittaa blogiin:)

      Poista

Kiitos jokaiselle kommentoijalle jo etukäteen, kivat ja asialliset kommentit piristävät aina päivää! Muista kuitenkin käytöstavat myös täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Asiattomat kommentit poistan.