torstai 21. heinäkuuta 2016

Liina kirjoittaa! | Kesäspesiaali 3.

No huh! Vihdoin ja viimein se Elina päästi minut tänne ruudun taakse. Ensinnäkin minun piti toimittaa teille lukijoilleni (huomatkaa, te olette minun lukijoitani) Elinalta viesti. Se halusi kiittää teitä siitä että lukijapalkissa tai jossain muussa vastaavassa on numero seitsemän!

Kattokaa nyt! Enkö olekin ihana!


Sitten Elina on kertonut mulle mitä kaikkia ihanuuksia te olette musta sanelleet! Kiitos ja kumarrus siis kaikille ihanille!

Mutta arvatkaapas mikä mua ärsyttää. Kuusi (ei se oo puu vaan hevonen) oli karannut tallin käytävälle eräänä yönä. Se on välillä tosi ärsyttävä mutta se on kyllä myös söpö... Sillä on sellanen pitkä valkoinen harja ja iso kaunis läsi.  Vaikka ei sen komeus todellakaan voita mun neitimäistä suloisuutta! Miettikää nyt! Läsipäinen valkoharjainen suomenhevosruuna vastaan punainen pieni tähtipää!

Tässä me laukataan Kuusen kanssa

No palataan asiaan. Siis Kuusi karkasi, samoin se pieni Buster- shettis. Ja ne teki tosi törkyisen tempun! Kävivät hakemassa kokonaisen heinäpaalin ladosta ja toivat sen keskelle käytävää. Ja tietysti ne sitten söi ja söi. Kuusikin oikein mulle sanoi ettei ne jätä muille yhtään! Että viittiikin rehvastella. Olis ne voinut ajatella ihmisiäkin, ei niillä olisi ollut niin paljon siivottavaa. Ja jos joku kehtaa väittää että minä olisin tehnyt samalla tavalla, hän puhuu palturia! Totta kai minä olisin syönyt heinäladossa.


Tässä minä olen oikein kauniina. 
Elina on joku Liekkitär tuolla selässä.


Arvatkaapas mikä on kivaa. Saattaa olla että me pidetään taas sellainen musiikkiratsastusnäytös. Viime vuonna oli kivaa kun kaikki pikkulapset halusi rapsuttaa minua ja antaa herkkuja. Mutta siitä en pitänyt, kun Kiki ja Elina keksivät sitoa minun harjaani käpyjä ja silkkinauhoja! Minä olen meidän laumamme johtaja, ei silloin sovi näyttäytyä metsänpeikkona. Mutta ne kaksijalkaiset halusi. Kiki esitti metsänpeikkoa ja Elina Liekkitärtä. Mitä järkeä siinäkin nyt sitten on!

Tänä vuonna me tehdään esitys ehkä vaan mummoille. Se mahtaakin olla jännittävää, odotan innolla jos ne kertovat vanhoja heppatarinoita meille.



                     Kuulemiin! Terkuin:
    Liina, pieni ja punainen ratsuhevoinen

9 kommenttia:

  1. Hyvä postaus, tule ihmeessä toisenkin kerran raapustamaan tänne! 😃
    Ja voi että, olet melkein saman värinen kun minun karvakorvani Impi, sinulla on samanlainen tähtikin sen kanssa. 💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja totta kai minä tulen, postauksen kirjoittaminen oli tosi hauskaa! :D

      Lähetä terkkuja Impi- söpöläiselle, se on vallan mainio otus! ❤ Punaiset tähtipääponit rulettaa!:D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Totta kai oli kiva postaus, täällä ruudun takanahan on Liina!

      Poista
  3. Kivasti kirjoitettu postaus! Liina näyttää todella söpöltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista! :) Ja tottahan toki minä olen söpö! <3

      Poista
  4. Löysin blogisi oman blogini kommenteista (http://farinzucker.blogspot.com/), tämä oli kiva postaus ja liityin lukijaksi!

    VastaaPoista

Kiitos jokaiselle kommentoijalle jo etukäteen, kivat ja asialliset kommentit piristävät aina päivää! Muista kuitenkin käytöstavat myös täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Asiattomat kommentit poistan.