torstai 4. elokuuta 2016

Elokuu

Tyhjä tekstikenttä, miljoonaa aihetta, ei yhtään inspiraatiota. Motivaatio hukassa, ajatukset jo nyt ihan jossain muualla.

Ja pitäisi jaksaa kirjoittaa blogipostaus. 

Tämä tunne on varmaan kesän jälkeen se yleisin. Melkein koko kesä on oltu tallilla, puuhailtu hevosten kanssa, ja kirjoitettu blogia aikalailla aktiiviseen. Ja näin vain, koska oli aikaa. Epäilen, että ainakin osa hevosbloggaajista voi samaistua. 

Mutta sitten kun avaa kännykän ja katsoo päivämäärää, ja siinä lukee elokuuta. Silloin jää siihen hetkeen tuijottamaan sitä kännykän väreilevää näyttöä, jonka taustakuvassa lempihevosesi laukkaa pellolla. Silloin on hämmentynyt. 

Ensimmäinen ajatus varmaankin on: "Mitä, mitä? Onko jo elokuu, eihän se vielä voi..." Mutta kyllä se voi. Tallilla aika vaan vierähtää. Kesä tuli, kesä meni. Mutta mitä kesän sitten kuului olla, jos ei talleillua päivä päivältä? 

Vaikka joskus olin onnellinen päästessäni mökille, ja voidessani heittäytyä laiturille auringonpaisteeseen lukemaan hevoskirjoja ja heittäytyä niiden ihmeelliseen maailmaan, jotain tunsin puuttuvan. Välillä oli pakko keskeyttää Harry Potterin jännittävimmän luvun lukeminenkin, koska oli pakko kaivaa kännykkä taskusta. Oli pakko käynnistää puhelin, ja jäädä vain tuijottamaan näyttöä. Oli pakko nähdä se punainen ratsu, jonka luona tunsin olevani kotona. Oli pakko näpytellä salasana ja mennä galleriaan, katsoa kaikki kuvat viime tunnilta. Oli aivan pakko katsoa se video, missä Liina vetää laitumella rundia perässään muut hevoset. Oli pakko. 

Kyllä se vain niin on, että hevostyttö on hevostyttö, eikä siitä pääse mihinkään. Kesällä väsytin itseni lannanluonnissa, mutta samantien virkistyin kun pääsin kuuntelemaan hevosien tasaista rouskutusta tallissa. Kesällä väsytin itseni juoksemalla ponin vierellä ratsastustunnilla, mutta virkistyin totaalisesti kun sain alleni tähtipäisen suomentamman. Tein tuon kaiken suurella ilolla ja rakkaudella, halusin tehdä sen. 

Sitten kun kalenterin sivu täytyy kääntää heinäkuusta elukuuhun, on aivan poikki. On surullinen, ettei enää voikaan polkaista aamuisin pyörällä tallille, vaan joutuu ohittamaan pienen punaisen hevosen luo vievän risteyksen ja jatkamaan matkaa kohti koulua. Pitää varmaan tulostaa nippu Liinan kuvia sen hetken varalle, että romahtaa totaalisesti. Sen hetken, että keskittymiskyky putoaa nollaan, kyyneleet alkavat valua ja on pakko valehdella opettajalle käyvänsä vessassa. Liina on minulle niin äärimmäisen tärkeä. 

Keskiviikot ovat viikon pelastus. Keskiviikko aamuina, kun saa pakata raipan ja ratsastushousut koulureppuun kirjojen lisäksi, on niin energisoitunut olo. Kun koulun kellojen soitua tarkistaa pikaisesti että kaikki on mukana, ja polkaisee siitä mummolaan hotkaisemaan välipalan ja vaihtamaan vaatteet. Kun sopertaa mummolle kiitokset ruuasta ja ajaa vimmatusti tallille. Tallipihassa jättää pyörän seinustalle ja kävee pihan poikki laitumelle. Huutaa Liinaa portilla, ja se kääntyy, katsoo suoraan silmiin laitumen toisessa päädyssä. Silloin on rentoutunut, helpottunut, ja kasvot märkinä kyynelistä. 


Koulu alkaa pian, eikä talleilulle jää niin paljon aikaa kuin kesällä. On kivaa päästä näkemään taas kavereita kesän jälkeen, mutta mieluummin eläisin tallilla koko ajan. Siellä olen kotona.

Odotatteko te koulun alkua?

6 kommenttia:

  1. Upeasti kirjoitettu teksti!!!❤️👏🏻 Ja minä toisaalta odotan koulun alkamista, mutta hevosista erossa oleminen on tuskallista kouluaikana. 😣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!❤ Minustakin on toisaalta kivaa mennä kouluun, mutta kyllä ne hevoset on se juttu. Mitä enemmän hevosiin kiintyy sen vaikeampaa on olla erossa niistä.

      Poista
  2. Samaistun! Jos joudun hevosestani eroon, se on koko ajan mielessä ja pitää aina olla menossa tallille. Koulujen alettua asia on kumminkin tuskallista :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Koulussa on välillä tosi kivaa, mutta kesäloma voisi olla useamminkin niin pääsisi enemmän tallille. :)

      Poista

Kiitos jokaiselle kommentoijalle jo etukäteen, kivat ja asialliset kommentit piristävät aina päivää! Muista kuitenkin käytöstavat myös täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Asiattomat kommentit poistan.