perjantai 23. syyskuuta 2016

Syysväsymystä, ilon kyyneleitä ja epämääräinen postaus

Mun on pakko tässä kaiken hälinän keskellä päivitellä teille miedän kuulumisia, hirvittävän hyviä ja hyvin hirvittäviä.

Heh, ei meillä oo näkyny hirviä juu.

ei jaksais

Väsyttää. Väsyttää. Väsyttää.

ei vieläkään jaksais

Mut on pakko jaksaa. 

Tää vanha kännykkä hajoo käsiin.


Eikä tässä oo kuvia.


Kaikki on liian hyvin enkä saa tehtyä postausta.

Outoo.

Jaa jaa. Syysväsymys painaa päälle, kaikki on loistavasti. Maanantaina tiristin itkua onnesta, tähän mennessä maailman parhaimmasta maastosta. Kiitos sulle Kiki, että jaksat kuunnella minua, kaikki oli vaan niin loistavaa. Hullunhauskoja veteen loikkaamisyrityksiä, Liinan liitokiitoravia, Aminan höpsöjä laukkapyrähdyksiä, tosi pelottavia maastareita joiden yli hypätään kunnolla, kaikenlaista sellasta. Oon vaan niin onnellinen, ettei mitään rajaa. Lönkötellä sitten pitkin ohjin pienellä punaisella ilman jalustimia maastossa ilman huolen häivää, parhaassa mahdollisessa seurassa. jotain ikimuistoista. 

Oho! Kännykästä löytyy muitakin kuin heilahtaneita maisemakuvia, yksi epäselvä kuva lähiajoilta. Laitetaas se nyt tähän väliin, että te ette katoa minnekään.

Piiiikku-Dora issikalla peltolaukkaa 
ratsastuskaverimme luona, huippua!




Koulussa menee edelleen sitä samaa rataa. Ei jaksa, energiat loppu, kaikki väsyttää. Kokeita tulee, kokeita menee, ei jaksa harjoitella. Kuitenkin, en ole lukenut [ TUNNUSTAN ] kaikkiin kokeisiin melkein yhtään, ja numerot ovat silti jostain käsittämättömistä ykkösistä ja nollista koottu. Kyllä, melkein ilman harjoittelua neljä kymppiä ja yksi ysi puol, outoa.



Sekä tämä tyttö kaivaa räjähdyspisteen jo kymmenen vuotta sitten saavuttaneen kännykän kuvatiedostoja, sekä tajuaa kaivaa valokuvausinstagramista muutaman vanhan kuvan, ne sentään ovat tallella.


Teebeetä kesään, vaikka nyt se ei enää olekaan 
kenenkään aivoissa. Miksi olisi, nythän on syksy?
koska meillä on syksy, juhla armas lapsien




Hevosilla vaihtuu talvikarva ja syksyhepulit tulevat kuvioihin, lehdet tippuu ja kohta ratsastajatkin. Rodeonappula painettiin keskiviikkona pohjaan, kun Liina keksi voivansa liitääkiitää tai kiitääliitää esteiden yli ilman jarruja, tehdä liukupysähdyksen omenasaavin eteen ja välillä olla maailman kuuliaisin polle. Kuusi keksi laukata, jota se ei vielä oikein edes osaa, mutta totta kai syksyllä voi tapahtua kaikenlaista. Tällä hetkellä Elina sai kiinni siitä kirjoitusmatista ja kirjoittaa vinhaa vauhtia eteenpäin kaasu pohjassa. Ai niin, käytiinhän me kiitämässä Santtu-poninkin kanssa metiköissä, ja ollaan myös katseltu kuulasta syysiltaa ja taakse jäävää peltojen piirittämää pihaa tähtipään kanssa. Autettu yhdessä muita ylittämään pelkonsa ja ratsastaman tuolla villillä pienellä ratsulla, saatu kiitosta ja moitetta, oltu mahtavia ja tyhmiä.





joukossa tyhmyys tiivistyy ja lahjattomat harjoittelee

14 kommenttia:

  1. Upealla energialla tehty postaus! 💪🏻💖 Ei käynyt mielessäkään karata näytöltä tätä lukiessa. 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, mulla näin iltaisin tulee hirveä hinku kirjoittaa! :D Kiva juttu että tekstini on 'koukuttavaa' luettavaa!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus täältä päin❤😊

      Poista
  3. Kiitos Elina kiitoksista! Koska vaan uusiksi,kenties maanantaina jo😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään! Maanantaina nähdään! 😊

      Poista
  4. Ihana postaus. ♥♥♥♥
    -sinin eläinystävät

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus♥ Tästä hehkui sellanen energisyys ja onnellisuus! :) Oot todella hyvä kirjoittaja, teksti tempaa mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Sun kommentteja lukiessa hymy tulee aina huulille, ja iloinen mieli on taattu!❤

      Poista

Kiitos jokaiselle kommentoijalle jo etukäteen, kivat ja asialliset kommentit piristävät aina päivää! Muista kuitenkin käytöstavat myös täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Asiattomat kommentit poistan.