sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Keskiviikon pomppuja

         ja meikäläinen meinas lentää


Hevoskuvat (c) äiti, Hymy-
kuvat (c) minä


Keskiviikkona päästiin pomppimaan punaisen hevon kanssa! Yleensä hypätään minimaalisia, reilusti alle 50cm korkuisia esteitä. Nyt kuitenkin päästiin pomppimaan sellasta viittäkymppiä, ehkä vähän ylikin, ja hui, lepattaa perhoset vatsassa kun ajatteleekin. Minähän en ole perinteisesti mikään huimapää, parasta on maastoilla ja vääntää ehkä pikkasen koulua. Kyllä esteetkin on kivoja sekä hyvää vaihtelua, mutta ei vaan se mun laji.


Alkuverkat otettiin aika lyhyesti ja tavallisesti, koska jatkoimme verryttelyjä pienillä esteillä. Tunsin jo silloin, että Liinassa riitti virtaa ja tahtoa, mutta pidätteet menivät helposti läpi ja hevonen oli kuolaimella. Menimme pääosin "ilman ohjia" eli ohjat olivat pisimmillään esteelle tultaessa, ja ratsastettiin vai istunnalla ja tahdonvoimalla määrätietoisesti eteenpäin, eikös sellaista ratsastuksen kuuluisi ollakin? Tällä tavoin vältytään kiskomasta hevosen suusta ihan vahingossakin, ja tulee paljon rennompi olo niin hevoselle kuin ratsastajallekin.

Alkutunnista ylitimme pientä pystyä, ristikkoa ja kavaletteja, jotka olivat todella pieniä (meille ihan peruskokoa). Verryttely sujui todella hyvin, en jäänyt yhtään pitämään ja Liinakin kuunteli loistavasti.





Alkuverkan jälkeen oli aika siirtyä hiukan isompiin, ja hyppäsimme 50-60cm okseria. Ensimmäisellä kerralla säikähdin aika lailla esteen korkeutta, joten Liina epäröi ja puomit kolisi. Toisella kerralla tulin jo varmemmaksi, sekä päästiin kunnialla yli.

Aloimme hyppäämään myös lappeellaan olevien muovitynnyrien yli, joka ei enää ollutkaan niin rentoa puuhaa. Esteelle johti korkea kuja, joten estettä ei voinut periaatteessa ohittaa. Ensimmäisellä kerralla olin niin jännittynyt, et tein pahan virheen ihan yllättäen. Liina ponnisti todella korkealle, johon en ollyt tietenkään varautunut ja riuhtaisin aivan yht'äkkiä taaksepäin. Liina imi itseänsä esteelle paljon, mutta ratsastaja selässä kiskaisee taaksepäin, ei kiva. Vähän meni kummatkin hämilleen, että mitenkäs tässä näin kävi. Toisella kerralla sujui vähän paremmin, Liina epäröi tosin edellisestä mokastani johtuen, mytta hyppäsi kuitenkin.



Mutta arvatkaapa mitä Liina keksi kun Amina kieltäytyi:

"Minä myös!"

Elikkäs seuraavalla kerralla ei me sitten esteen yli mentykkään. Mutta puomeista ja kavalettitötsistä tehdyn kujan aidan läpi kyllä mentiin niin että ryske kävi.

Kun yritettiin uudestaan, Liina teki saman tempun. Tosin se halusi kujalta pois, ja loikkasi korkealta (kuja oli estettä korkeampi) kujan reunan yli. Tasajalkahypyllä, eli periaatteessa nousi pystyyn. Että kiva.



Siiiiiiitten Liina ei halunnut taaskaan hypätä, mutta sitten mieli muuttuikin. Eli kerettiin siinä kieltäytyä, eikä edes kujalta poistua, kunnes Liina ponkaisi tasajalkahypyllä tällä kertaa ihan oikean esteen yli. Ja siinä sitten meinas meikäläinen lentää. Lensin hevosen toiselle puolelle, toinen jalka jalustimen varassa, toinen satulan päällä. En ole koskaan ennen meinannut tippua Liinalta tämän vajaa kolmen vuoden aikana. Mutta nyt on sekin tullut koettua.



Vielä parin pompun jälkeen oltiin tyytyväisiä, ja päästiin lepäämään. Aloin tässä miettimään, että milloinhan olen tehnyt tällaistä tavallista ratsastus/treenipostausta? Ehkä blogi kaipasi vähän tätäkin, pieni sivaus arkea.

Lukijapalkissa on jo numero 15, vau! Kiitos kaikille tosi paljon, pöivää piristää aina teidän kommentit ja uudet lukijat! :)

9 kommenttia:

  1. Vautsi mitä kuvia ja tekstiä!❤ Oot ihan superhyvä kirjoittamaan ja onnea 15 lukijasta, oot ne ansainnut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, sä et tiedä kuinka paljon tää merkitsee mulle! ❤

      Poista
  2. Aivan kamalan hieno postaus, sinä kyllä osaat, ja osaat kuvata myös! Nuo hymyn kuvat olivat oikeasti aivan mielettömän hienoja, varsinkin ne pääkuvat! En koskaan pystyisi samaan.
    Ratsastat kyllä tosi upeasti, huomaa, että sä yrität ja siitä palkitaan! :)
    Ihana postaus kyllä oikeesti, kirjoitat niin hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä enää tiedä mitä voin vastata näihin teidän kommentteihin! Mä rakastan teitä, aaws! Kiitos ihan mielettömästi sulle ihana Lypsy, tää merkitsee mulle niin paljon!❤

      Poista
  3. Liinan osa hypyistä oli aika hurjia. Ihania kuvia. Terkkuja Metkalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin.tähän kommenttiin jo suullisesti!😁

      Poista
  4. Kyllä noita faileja tahtoo tulla itse kullekin ratsastaessa :D Hyvänä esimerkkinä minä xdd Mutta hyvä postaus jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aina ei voi onnistua :D Mutta kiitos paljon😄

      Poista
    2. Totta, aina ei voi onnistua :D Mutta kiitos paljon😄

      Poista

Kiitos jokaiselle kommentoijalle jo etukäteen, kivat ja asialliset kommentit piristävät aina päivää! Muista kuitenkin käytöstavat myös täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Asiattomat kommentit poistan.