tiistai 20. joulukuuta 2016

Vuosi vuodelta

Muutama mustavalkoinen kera sanojen





Vuosi 2016 on ollut paras hevosvuosi tähän mennessä, kertakaikkisesti. Ratsastusmääräni on tuplaantunut melkein kolminkertaisesti, sekä olen oppinut ehkä saman verran kuin ennen kahdessa vuodessa. Ensi keväänä tulee yhdeksän vuotta täyteen siitä, kun astuin pienillä kolmivuotiaan jaloillani liikasuuret kumisaappaat jalassa hölskyen siihen talliin, jossa juuri äsken lakaisin lattioita kaksitoista vuotiaana, vannoutuneena tallityttönä. Hurjaa.




"Tarina siitä miten yhden ihmisen ja yhden hevosen side on kehittynyt, sekä kuinka se kehittyy."
Vuosi 2016 on tuonut ylimääräisen tallilla hääräilyn ja useiden ratsastuskertojen ohella jotain, joka on minulle sanoin kuvaamattoman tärkeää. Se on tuonut minulle todellisen Liinan. Tuonut meille lisää yhteisiä hetkiä, jotka saavat aikaan lisää solmuja välillemme, ystävyyden solmuja. Tämä vuosi on köyttänyt meidät yhteen, henkisesti. En voi läksyjä tehdessäni olla ajattelematta pientä punaista, en laulutunnilla, en ystävien seurassa. En missään, en sekuntiakaan. Koska tuo rautias tamma, pieni tähtipää, tuli ja sulatti sydämeni.




Olen saanut henkisesti todella paljon lisää voimia, joiden avulla olen saanut suuren määrän lisää ystäviä. Olen päässyt maastoilemaan enemmän, kiitos siitä Kikille. Sulle oon voinut kertoa melkein kaiken mitä mun päässä liikkuu. Kiitos Saanalle, parhaimmalle ystävälleni, jonka kanssa ollaan näin syksyn mittaan ratsastettu paljonkin kahdestaan. Suuret kiitokset tietenkin ratsastuksenopettajalleni, jonka ansiosta pääsen talleilemaan aktiivisesti, kokemaan aidon tallitytön elämää. Haluan myös kiittää muutamia ihmisiä, joiden nimiä en tässä mainitse. Osan olen tavannut vasta tänä vuonna, mutta muutaman ihmisen olen tuntenut jo ennestään. Heidän avullaan olen uskaltanut tehdä sen miten tunnen parhaaksi, muuallakin kuin hevosmaailmassa.



Hopeaharjaiselle tallimme arabitammalle, Aminalle, tuli tänä vuonna vuosi täyteen meidän luonamme. Se on oppinut hirmusti uusia asioita ja sulautunut joukkoon, se on nyt virallisesti osa tätä villihevoslaumaa.



Olen oppinut ratsastamaan paremmin ja kehitystä on selvästi huomattavissa vaikka itse sanonkin. En edes halua tietää millaista menoni vuosi sitten oli Liinan kanssa. Tietysti nytkin on vielä paljon korjattavaa, mutta tästä on hyvä jatkaa! Erityisen tyytyväinen olen itsessäni siihen, että kaikkien epäonnistumisien jälkeen olen ollut sama ja reipas oma itseni. Olen pystynyt luottamaan huomiseen, siihen että jokaisessa pahassa piilee jotain hyvääkin. Harjoitus tekee mestarin, kuten sanonta kuuluu.




Tänä vuonna perustin Liinauksen. Opin valokuvaamaan entistä paremmin, kirjoittamaan tällä mun omalla tyylillä; rakkaudesta. Täällä voin elää vanhat ja ihanat hetket uudelleen, vaikka kuvien laatu vanhemmissa postauksissa on kamala, eikä tekstiä löydy juuri ollenkaan. Silti.

Kiitos kaikille, kiitos vuodelle 2016!

11 kommenttia:

  1. Aww... En osaa sanoiksi pukea tämän hetkisä tunteita, luulen että tiedät mitä ajattelen♡

    VastaaPoista
  2. Kirjotat niin hyvin, ihana lukea :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanaakin ihanemmasta blogistasi! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanaakin ihanimmista kommenteistasi, ja siitä että olet jaksanut seurailla blogiani aktiivisesti ❤

      Poista
  4. Kiitos Elina!! Huippuhetkiä on tallilla vietetty ja tykkään susta kovasti❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan, kiitokset olet ansainnut! Niimpä, on ollut ollut ihanaa ❤

      Poista

Kiitos jokaiselle kommentoijalle jo etukäteen, kivat ja asialliset kommentit piristävät aina päivää! Muista kuitenkin käytöstavat myös täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Asiattomat kommentit poistan.