perjantai 10. helmikuuta 2017

Hiljaisuuden kaiku


Vaalea lumivaippa on peittänyt maan, haudannut alleen, halunnut selvästi ilahduttaa. Pyytänyt myös aurinkoa pilven takaa kurkistamaan.




Hiljaa leijaili lumihiutale punaiselle karvalle, hiljaa siellä pellon reunalla seisottiin. Piirrettiin polkua keskelle metsää, hiljaisuutta kuunneltiin. Vaaleanharmaana kimaltava havumetsän laita, sekin niin tavattoman hiljainen. Hiljaisuuden niin uskomattoman kaunis ääni, kyllä, minä kuulen sen.



                         *Kuva Liinan hörökorvista tähän*




                         Voi sitä sinistä taivasta, voi sitä auringonpaistetta! Voi niitä maisemia
                                       hiihtolenkillä, voi niitä maisemia hevosen selässä!





Pikkupakkasta ja nimipäivälauluja, huurteen peittämät naavat käppyrämäntyjen oksilla. Kohmeisia hiussuortuvia ja rentoa ravia metsätiellä, maailman onnellisin tyttö ja hiljaisuuden ääni. Kaksi kaunista suomenhevostammaa auringonlaskussa vesiväritaivaan alla, mikä voisi olla parempi nimipäivälahja tytölle nimeltä Elina? vastaus: ei mikään




Tallissa vaan halattiin, mä sun silkkiseen korvaas kiitosta kuiskin. Maailman upein nimipäivä, onnea myös kaikille muille nimipäiväsankareille!



                                                                         //Elina

7 kommenttia:

  1. Kirjoitustyylisi on ihana ja kuvat on hienoja! :)

    VastaaPoista
  2. Olipa kivasti kirjoitettu postaus :)

    VastaaPoista
  3. Superihana postaus! Kuvat ja teksti olivat kuin toisilleen luotuja, tosi hieno toteutus! :) Kehun jälleen kaunista tapaasi ilmaista asioita :)!

    VastaaPoista

Kiitos jokaiselle kommentoijalle jo etukäteen, kivat ja asialliset kommentit piristävät aina päivää! Muista kuitenkin käytöstavat myös täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Asiattomat kommentit poistan.