sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Ai rakastanko?

Kaksi viikkoa Lapissa. Kaksi viikkoa pois kotoa. Kaksi viikkoa ilman hevosia. Kaksi viikkoa ilman Liinaa. Kaksi viikkoa ikävää. Ikävä kertonee rakkaudesta.


Raaputin nimeäsi työpöytäni kanteen ja surautin vaivihkaa teenkeittimen päälle. Suuntasin katseeni heleän vaaleanpunaisilla kehyksillä kehystettyyn valokuvaan. Siinä sinä katsoit jonnekin hamaan tulevaisuuteen, silmissäsi loputon elämänilo. Kääriydyin peittojeni väliin erikeeperillä kokoon kasattu teemuki käsissäni. Ja koko yön mietin vain sinua.



Kevätaamuna koulunpihalla nypin lapasistani punaisia pitkiä jouhia. Seuraavana päivänä unohdan käsineet kotiin ja sormeni pakoilevat kylmää takkini taskuihin. Ne tavoittavat muutaman kuivuneen leivänkannikan. Matematiikan tunnilla tylsyyden iskiessä otan kynän käteen ja kirjoitan sinusta runon. Tunnin loputtua minulla on niitä repullinen. Välitunnilla saatan salaa vetäistä pienen pohkeenväistösoolon, tai sitten vain istun normaaliin tapaan penkillä miettimässä sinua. Ai että rakastanko?



Kun opettaja antaa luvan lähteä, olen jo menossa. Juoksen kuin henkeni edestä pyörätelineille, koska taas pitkän koulupäivän kärsimys palkitaan. Ikävä, suunnaton ikävä sinua kohtaan puskee jo kyyneleitä silmäkulmaan. Puren huuleni tiukasti yhteen ja polkaisen pyörän liikkeelle. Sitten mentiin.


Kun vihdoin tallipiha on näkyvissä rutistan itsestäni ne viimeisimmätkin voimani irti ja kävelen ripeästi tarhalle päin. Tähtipää sotkuisella otsatukalla ja pitkillä turpakarvoilla varustettuna nostaa päänsä. Hetken vain hiljaisuus ja me olemme läsnä. Heilautat päätäsi ja keskityt taas nyhtämään ensimmäisiä vihreitä ruohutukkoja lumen alta. Annan hymyn nousta huulilleni ja ilmavirran sotkea hiukseni. Rakastan sinua.


Sinä haluaisit vaan juosta lujaa. Haluaisit vaan viilettää pitkin vehreää maastoa, kiertää jok'ikisen polun. Niin minäkin. Mutta tänään ollaan rauhassa. Se on parasta. Köpötellään pieni lenkki ihan hiljaa. Yhdessä.


Olkoon tämä "Day with me"- postaus minun tyylilläni

18 kommenttia:

  1. Liikuttava teksti ❤️❤️ Sinä omistat niin mielettömän kirjoittamisen lahjan! 🙊

    VastaaPoista
  2. Kaunista, niin kaunista ♥ En voi sanoin kuvailla miten hienosti sinä kirjoitat suuresta rakkaudestasi, ja olet niin avoin!
    Kirjoitat mitä kauneinta tekstiä, ja siitä välittyy kuinka kova ikävä sinulla on rakasta hevosta kohtaan kun et ole sen kanssa, ja tiedän miltä tuntuu taas nähdä se valo, joka paistaa kaiken synkkyydenkin läpi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, olen sanaton! Kiitos tuhannesti Lyydia kauniista sanoistasi ❤

      Poista
  3. IHANAIHANAIHANA teksti!❤ Osaat kirjoittaa todella kypsää, laadukasta ja kaunista tekstiä! Niihin on helppo samaistua omaakin elämää peilaten.

    http://toverit.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon Olga, piristit päivääni ❤

      Poista
  4. Olen täysin sanaton... Toi teksti oli jotain todella kaunista. Ja siitä huokui ikävä ja rakkaus tuota sinun kaviokasta kohtaan.

    VastaaPoista
  5. Olipa jotenkin ihanan erikoinen teksti ❤ :)
    Oli kyllä todella kiva lukea tämmöinen hieman erilainen "My day". Todella hyvin sait tämän toteutettua :) !

    VastaaPoista
  6. En tiedä mitä sanoa, jätän siis sanomatta. Mutta ehkä yksi maailman kauneimmista ja ihanimmista lauseista mitä oon koskaan nähnyt. Arvostan ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, kiitos tuhannesti Eveliina ❤

      Poista
  7. Oi kuinka ihana teksti! Näistä sun kuvista tulee myös ihan hirveä ikävä itellekin hevosten selkään...<3

    http://ellimarias.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Tosi kaunis teksti, niin ihanasti kirjoitettu♡ Kuvat sopii tosi hyvin aiheeseen!
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  9. Aivan äärettömän kaunis ja herkkä teksti, jätti kyllä sanattomaksi <3

    VastaaPoista

Kiitos jokaiselle kommentoijalle jo etukäteen, kivat ja asialliset kommentit piristävät aina päivää! Muista kuitenkin käytöstavat myös täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Asiattomat kommentit poistan.